Biografia

”Yes sir, alkaa polttaa”, siitä se lähti. 17-vuotias Eini teki itsensä heti ensisinglellään tutuksi marraskuussa 1977. Pellon Orajärvellä maata viljelleen viisilapsisen perheen toiseksi nuorimmainen oli kiertänyt Lapin laskettelukeskuksia veljensä Sailons-bändin solistina 14-vuotiaasta, kunnes häntä erään keikan päätteeksi rohkaistiin lähettämään demo Toivo Kärjelle silloiseen Finnlevyyn. Kutsu koelauluihin seurasi pian perästä. Baccaran ”Yes Sir, I Can Boogie” rantautuessa Suomeen Eini oli jo esittänyt toiveensa tehdä laulusta oma versionsa, ja Irina Milan sanoitti radioiden ja jukeboksien soittolistojen kärkeen ampaisseen hitin, joka avasi tien diskon maailmaan, jota Einin albumit edelleenkin vahvasti edustavat.

Keväällä 1978 ilmestyi debyyttialbumi ”Eini”, joka nousi viralliselle myyntilistalle kymmenen kärkeen. Lehdistön kirjoitellessa uudesta laulajasta Tapani Kansa tahtoi Einin vierailevaksi tähdeksi show’hunsa ”Summer Night Special”. Menestyksekkään kesäkiertueen jälkeen Eini siirtyi keikkailemaan Boogie-bändinsä kanssa. Ensimmäiseltä levyltä hiteiksi nousivat myös ”Vielä jossakin kohdataan”, ”Rakastua voisit aivan pikkuisen” ja ”Kapteeni Aika”. Soittolistojen suosikiksi nousi myös heti seuraavana vuonna julkaistulta ”Laululintunen”-albumilta ”Vetonaula”. Monet muistavat myös ”Avaruuslaiva 109”.

Einin 80-luvun alkupuolen albumit ”Eini & Lady” (1981), ”Jossakin, jos haluat” (1982), ”Aika pakkaus” (1983) ja ”Eini” (1985) muodostavat diskohittijatkumon, josta suurimpia menestyksiä olivat ”Xanadu”-musikaalin nimikkobiisi, Syksyn Sävelestä tuttu ”Kulta rakas”, ”Rajana taivas”, ”Haloo hela Finland”, ”Monta monta yötä”, ”Kiitävän hetken hurma”, ”Vie, vie, vie”, ”Me kaksi matkalla Tukholmaan”, ”Olen neitsyt” ja ”Tyydytys”. Kaikista katsotuimmassa Uuno Turhapuro -elokuvassa ”Uuno armeijan leivissä” (1984) esitetty ”Kesä ja yö” on vuosien saatossa muodostunut yhdeksi Einin suurimmista hiteistä. Valtaosa 80-luvun tuotannosta on saanut muotonsa Jori Sivosen, Raul Reimanin ja Antero Ollikaisen yhteistyönä. Einiä vietiin myös maailmalle: Golden Orfeus -festivaaleilla Bulgariassa edustettiin Suomea vuonna 1982 ja ”Kiitävän hetken hurma” julkaistiin singlenä Japanissa suomeksi ja englanniksi vuotta myöhemmin.

Tangokuninkaallisten ja tanssilavaiskelmien suosio 80–90-lukujen taitteessa ajoi myös Einin kokeilemaan vuonna 1989 julkaistulla pitkäsoitollaan ”Lauantai-illan tyttö” perinteisiä iskelmiä. Jaakko Salon tuottamalta levyltä muistetaan parhaiten ”Rakkauden satu” ja ”Sua liikaa rakastan”. Diskomusiikille ei ollut tilausta 90-luvulla, mutta Einin suosio artistina ja esiintyjänä takasi tyylilajimuutoksesta huolimatta paljon keikkoja. Vuosikymmenen aikana tehdyillä albumeilla ”Sydän onnea soi” (1994), ”Aina sun luonas” (1996) ja ”Tule vain” (1998) kuultiin perusiskelmää. Radiot soittivat erityisesti kappaleita ”Nukuitko sä kulta jo?”, ”Lyhyt rakkaustarina” ja ”Yön jälkeen”. Tekijätiimissä olivat 90-luvulla pitkälti Kari Salli ja Turkka Mali.

Vuosituhannen vaihtuminen merkitsi Einille paluuta juurilleen. Poptori julkaisi vuonna 2002 ”Hitit”-kokoelman, joka myi platinaa. Ihmiset alkoivat toivoa keikoilla 70- ja 80-lukujen diskohittejä ja nostalgisissa tunnelmissa julkaistiin ”Huone 105” -single. M/S Cinderellan viikonloppuristeily taltioitiin kasarimeiningeissä ”Live!”-levyksi vuonna 2003.

Vuonna 2005 tuli Iskelmä-Finlandia-ehdokkuus ja Eini teki vuosikymmenen isoimman hittinsä ”Kun kosket mua”. Warner Music Finland koosti artistin kanssa ”30 suosikkia” -kokoelman etupäässä kasarisuosikeista. Levyllä julkaistiin ”Kun kosket mua” -hitin lisäksi toinenkin uusi käännös, ”Kerro mulle”. Uudet diskobiisit enteilivät myös pian uusiutuvaa tekijäkaartia.

Vuosituhannen vaihtuminen tarkoitti myös 30-vuotisen taiteilijauran huipennusta, Ylen taltioimaa konserttikiertuetta vuonna 2007, ja Finnhits-kiertueita Dannyn, Markku Aron, Taiskan, Kisun, Vicky Rostin, Frederikin ja Tapani Kansan kanssa. Viimeisimmän ”Finnhits-kiertue 2012” -kokoelma myi nopeasti platinaa.

Toisen tulemisen varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 2011, kun Eini julkaisi lähes 14 vuoden jälkeen uuden studioalbumin yhteistyössä Ripa Eskolinin, Kari Hynnisen, Antti Karisalmen ja Lasse Väyrysen kanssa. Teksteistä vastasivat pääasiassa Sana Mustonen ja Sanna Korkee. ”Mä jään” meni suoraan ykköseksi Radio Suomen soittolistalla ja nousi ykköseksi mm. Iskelmän listalla. Albumi vei Einin takaisin myös myyntilistoille. Pitkäsoitolta julkaistiin myöhemmin vielä singlet ”Älä menetä mua” ja ”Saisit haudatun kuun”. Myös ”Kevätaurinko” soi kiivaasti radioissa, ja levy pitää sisällään entisaikojen kunniaksi lämmitetyn ”Sä vain tiedät yksin mistä aloittaa” (”Don’t Let Me Be Misunderstood”). Lisäksi Dna teki Einin kanssa kampanjan, jossa artisti stailattiin 80-luvulle ja pantiin sopimaan treffejä faksilla. Mainoksesta tuli huippusuosittu, ja alun perin vain kertosäkeen verran kirjoitetusta ”Sulle tuli faksi” -laulusta (2012) oli tehtävä single remixeineen.

Yhteistyö samalla tiimillä jatkui viimeisimmälläkin, Einin 12. studioalbumilla ”Vähän kipeää” (2014). Tekstimaailmassa pyrittiin comeback-levyä selkeämmin korostamaan arkirealismia, kertomaan ihmissuhteiden vaikeuksista. Singleinä julkaistiin Ressu Redfordin säveltämät ”Luulitko että” (2013) ja ”Palanen onnea”, joista jälkimmäiseen kuvattiin myös video. ”Tornadosydän”- balladi soi näiden ohella runsaasti radiokanavilla, kuten myös suorasanaisesti seksifantasioista kertova levyn nimibiisi ”Vähän kipeää”, josta kohuttiin mediassa albumin ilmestyessä. Vuosi 2015 lupaa jälleen uutta.

- Juha-Matti Tammela